Jokin aika sitten Helsingin Sanomien p??kirjoitus- ja mielipidesivuilla kohistiin ammattikorkeakoulu-uudistuksesta. Itsekin laitoin lusikan t?h?n soppaan ja kirjoitin aiheesta Hesarin mielipidepalstalle. T?ss? lis?? teksti? aiheesta hieman el?v?mmin.
Itse valmistuin medianomiksi ammattikorkeakoulusta vuonna 2010. Koulutus oli n?tisti sanottuna huonolaatuista. Ammattikorkeakoulu opetti joitakin sekalaisia taitoja, n?kemyst? ei juuri lainkaan. Suurin puute, joka esti n?kemyksen ja ymm?rryksen siirtymisen opettajilta opiskelijoille oli palautteen puute. Opettajat eiv?t juuri suostuneet lausumaan kriittist? sanaa opiskelijoiden tekemisist?. ??riesimerkin t?st? tarjosin itse itselleni. Ensimm?isen? opiskeluvuonna j?rjestettiin digitaalisen valokuvauksen kurssi. Tunsin ep?onnistuneeni kurssit?iss? niin pahasti, ett? en kehdannut palauttaa niit? lainkaan. Ajattelin ett? k?yn kurssin sitten seuraavana vuonna. Viel? mit?, sain kurssista silti arvosanaksi nelosen ? eli toiseksi parhaan arvosanan! Vaikka en edes palauttanut kurssit?it?.
My?hemmin opin, ett? tarvittaessa tiukkakin kritiikki on kehityksen siemen ja ehdoton edellytys. Kallista aikaa ei kannata k?ytt?? ty?kalujen k?yt?n opetteluun, vaan siihen ett? opiskelijaa pusketaan eteenp?in hahmottamaan ?iso kuva? ja motivoitumaan. Ty?kalut kyll? oppii, jos kiinnostusta l?ytyy. Esimerkiksi graafikko ei tee t?it? Adobe Illustratorilla, vaan mielikuvituksellaan. Itse en tee t?it? SEO Mozilla, Rank Trackerilla tai Google Webmaster Toolsilla vaan ty?kaluista ammentamallani ymm?rryksell? siit? miten verkon k?vij?virtoja voi ohjailla.
Itse jouduin hakemaan vauhtia ja motivaatiota meren takaa. Vietin kev??n 2009 vaihto-opiskellen graafista suunnittelua Viron taideakatemiassa Tallinnassa. En tekisi mit? nyt teen ilman sit? kokemusta. Siin? koulussa ei opiskeltu photoshopia tai illustratoria, vaan asialleen omistautuneet opettajat iskostivat n?kemyst??n hyv?st? graafisesta suunnittelusta opiskelijoihin. Tarkoitus ja merkitys olivat tekniikkaa t?rke?mpi?.
Palautesessiot olivat suomalaiseen p??nsilittelyyn verrattuna jotain aivan muuta. Opiskelijoita tarvittaessa todellakin tylytettiin ja pilkkua viilattiin viimeiseen asti. Suomalaiseen varovaisuuteen ja p??nsilittelyyn tottuneelle kokemus oli eritt?in raikas.
Suoraan sanoen, jos en olisi kohdannut t?llaista paatoksellista eteenp?in puskemista, en v?ltt?m?tt? olisi tajunnut kuinka kehityt??n.
Takaisin ammattikorkeakoulu-uudistukseen. Mik? ammattikorkeakoulussa m?tt??? (En nyt ota kantaa yliopistoihin, sill? henkil?kohtainen kokemus niist? puuttuu.) Kaiken huonouden alku ja juuri n?ytt?? olevan rahoitus. Rahoituksessa suurin painoarvo on valmistuneiden opiskelijoiden m??r?ll?. Mit? enemm?n tutkintoja, sit? suurempi budjetti. Siksi ammattikorkeat vaikka taluttavat opiskelijan tutkintoon, ettei t?m? vain lopettaisi.
Ent? kuinka asia korjataan? Mik? voisi olla l?ht?laukaus oikeasti hyv?lle ammattikorkeakoulutukselle?? Ehdotan koulutusseteli?. Koulutussetelimallissa rahoitus seuraa opiskelijaa. Koulu saa rahansa kun opiskelija ottaa paikkansa vastaan. Varmistaakseen rahoituksensa koulun ja opinto-ohjelman t?ytyy kehitt?? toimintaansa, kasvattaa mainettaan ja antaa sen kuulua. Se onnistuu kyll?: onhan Suomessa ollutkin ammattikorkeakouluja, jotka ovat arvostetumpia kuin toiset. Graafisella alalla sellainen on esimerkiksi Lahden Ammattikorkeakoulu ja teknisill? aloilla edesmennyt EVTEK.
Seuraava askel onkin sitten vaikeampi juttu: asennemuutos. Uudessa, vaativassa maailmassa ei p?rj?? vaatimatta itselt??n enemm?n.
Inspiraatiota suosittelen ammentamaan esimerkiksi oheisesta nykyajan vaatimuksia mainiosti kuvailevasta esityksest?.
0 Comments